Periaatteessa kaiken onnistumisen takana on suunnitelma. Hyvälläkin suunnitelmalla voit epäonnistua ja huonolla onnistua. Kun riittävästi siis liikaa varmistelet, niin joissain kohdassa shit happens. Jos itse et asioita sotke, viimeistään sen tekevät esiintyjät. Viva Zapata.
Hyvä, eikun loistava suunnitelma.
Suunnittelimme kampanjan, palvelun lanseeramisen, erittäin hyvin, jos sitä punnitaan asiaan liittyvillä panostuksilla ja ajalla, jonka siihen käytimme. Otimme mukaan mainostoimiston ja viestinnän osaajan sekä yrityksemme terävimmän kärjen. Avot, homma lähti käyntiin railakkaan innostuneesti.
Kunnon sloganit peliin.
Olimme ylpeitä uudesta painokoneestamme ja sloganista ” entistä nopeammin, entistä paremmin, entistä edullisemmin”. Painomieshän muistaa aina laittaa mainoksiin rakkaimpansa kuvan eli kuvan painokoneesta. Kamppikseen liittyi esitteitä, mainoksia, suoramarkkinointia, sekä huipentumana erottuva teema ”Ranskalainen ilta”, joka syrjäytti vuoden aikaan liittyvät glögijuhlat.
Tilaisuuden porkkana oli Pariisin matkan arvonta. Puffasimme kuulumisia ja saimme palstatilaa paikallisesta mediasta. Kohderyhmänä olivat uudet, tarkkaan valitut asiakkaat, toki muutama ”aina kutsuttava” VIP asiakaskin oli messissä ilmaisen viinin ja sirkushuvien perässä.
Herätä kiinnostus.
Mainostoimisto suunnitteli mahtavan, erilaisen ja todella kalliin kutsukortin, joka sai boksin muodon. Upeasti painettu pakkaus mahtui postiluukusta, oivan ja kaiken huomioivan suunnitelman mukaisesti. Sisällä oli kutsukirje, kuivakeittopussi ranskalaista laatua, ruokaohjetta, Pariisin matkan hehkutusta ja kaikki painatukset Effel-tornia myöten. Magnifique !
Miksi kukaan ei soita?
Ilmoittautuminen pyydettiin puhelimitse. Viimeisen ilmoittautumispäivän koittaessa ihmetystäni herätti vähäinen osanotto, kunnes huomasin puhelinnumeron olleen väärän, yhden numeron heitto on merkittävä. Äkkiä korjaussarja päälle, kirjeet kutsutuille ja soittorumpa käyntiin. Soittaminen oli hyvä juttu, joka olisi pitänyt kuulua hyvään ”suunnitelmaan”. Niin ja muistuskirje unohtui.
Tarkista viimeinen käyttöpäivä.
Pariisin matka kiinnosti, saimme kun saimme tavoitteiden mukaisen ”bullin”, kunnes puhelin soi. Keiton viimeinen käyttöpäivä oli umpeutunut aikaa sitten. Jep, jep tottakai, sillähän erottuu. Mitään ei ollut enää tehtävissä. Ainoastaan toivoin, etteivät asiakkaat huomaisi kömmähdystä. Sinällään keitto oli syötävää – testasin sen.
Tarkista, että ulko-ovi on auki.
H-hetki koitti ja ulkona paukkui pakkanen, sellainen ennen ilmaston lämpenemistä ollut kova pakkanen. Ihmisiä ei näy missään, kunnes kuulimme ulkoa mölinää. Yrityksen alaovi oli lukossa ja jonot oven takana pitkät. En muistanut, että teollisuustalon ulko-ovet suljetaan joka ilta klo 17. Tuohon aikaan harvalla oli kännyköitä, joten kutsuvieraat palelivat kiltisti ulkona. No, hyvää kannattaa odottaa, Olihan Ranskalainen ilta alkamassa.
Mitä se sanoo?
Alkucoctailin ja rupattelun jälkeen siirryimme ”Prinsessan” luo, joka oli Heidelbergin 4-väri M-offset. Suunnittelimme, että kone pyörii ja painaa näyttävää työtä, samalla kun sitä esitellään. Koneen pauhun alta joku saattoi jopa kuulla puheen. Harvat.
Tutustumista taloon vauhditettiin Martti Leinon suunnittelemalla ”Painovirhe Paholainen” -tarralla. Vieraat saivat etsiä tuotantotiloista ”Painovirheitä”, tarran löytänyt (irrotettava liima huomioitu suunnittelussa) sai löytöpalkkiona Painovirhe Paholaisen etiketillä varustetun pullon ”ranskalaista” viiniä, joka itseasiassa oli vanha kunnon vanhaa Aperiittaa, suomalaisen viiniteollisuuden ja tinureiden tähtituote. Viini sai aikoinaan hyvät arvosanat ranskalaisilta viinin asiantuntijoilta. Ymmärtääkseni Ranskasta Aperiitakin tuli. Se oli myös helppo sanoa viinkaupan tiskillä.
Varmista soittajan kunto.
Siirryimme juhlasaliin, yrityksen ruokalaan, joka oli koristeltu ranskalaisittain. PaaliBaari avattiin kera ”Painovirhe Paholaisviinin” ja iltapalan. Taustamusiikiksi yrityksen toimitusjohtaja Erkki Keiskoski oli palkannut hanuristin, jonka kurtussa soi ja näkyi eletyn elämän rosot. Jossain vaiheessa iltaa, aika varhaisessa vaiheessa, soitosta, saati hanuristin puheesta, ei saanut selvää. Lopulta taiteilija tippui tuoliltaan. Tätä suunnitelmamme ei osannut ottaa huomioon. Ihmettely selkeni, kun nurkan takaa löytyi tyhjä Paholaisviini puteli. Todellakin nimensä mukaista ainetta, soittaja saatettiin pehkuihin saunatiloihimme.
Erotu, erilaistu, käytä Trubadurixia.
Markkinoinnissa puhutaan erottumisesta. Tuoreena markkinointipäällikkönä halusin erottua ja toimia eri tavalla. Tilasin iltaamme kanteleen soittajan. What!!? En vieläkään tajua sitä, miksi niin tein?
Vaka vanha Väinämöinen soitti ymmärtääkseni taitavasti, mutta soitto sen kun jatkui ja jatkui. Ajatushan oli, että kannelmusiikki soisi taustalla. Olisi kannattanut etukäteen tutustua alan musiikkiin. En tiedä oletteko kanneltaidetta kuunnelleet, se on ihan ok, mutta parin kolmen biisin jälkeen alkoi puuduttamaan, ja kanteleen kielen terävyys tunkeutui syvälle aivokoppaan.
Asterixissahan oli myös samanlainen, armoitettu kanneltaiteilija Trubadurix. ”Harri, maksamme mitä vain, kunhan saat tuon soiton loppumaan” pyysivät asiakkaat. Herra Väinämöinen oli kuitenkin vauhdissa ja kannel sai kyytiä, miehellä oli flow päällä ja kerran kun estraadille oli päässyt, niin siitähän oli saatava kaikki irti. Muutama hyvä biisi olisi ollut vielä tarjolla – sanoi Väinämöinen, mutta jouduin vahvasti vetoamaan illan ohjelma muutokseen kera anteeksipyyntöjen ja sain kun sainkin kanteleen vaikenemaan. Hanurihan oli vaiennut jo alkuillasta.
Shampanja toimii, vai toimiiko?
Ilta huipentui Pariisin matkan arvontaan, sehän oli suunniteltu tuomaan väkeä ja pitämään väen paikalla loppuun asti. Näin kävi. Arpaonni suosi onnekasta. Uskoin, että orastava yhteistyömme on taputeltu voittajan kanssa. Keväisessä Pariisissa odotti kylmä Shampanja 5 tähden hotellissa. Sovimme pienestä raportista kera kuvan jälkimarkkinointiamme varten. No emme saaneet. Emmekä myöhemmin onnistuneet myymään yhden yhtä painotyötä hänelle. Aina ei natsaa, sellaistahan se kaupankäynti on.
Ilta loppui ja poistuessaan jokainen sai omalla nimellään marmoripaperille painetut muistilehtiöt. Ne ketkä eivät päässeet paikalle saivat myös. Lähetimme tapahtumasta kaikklle kutsutuille kivan kuvakollaasin ja jatkoimme suoramarkkinointia suunnitelman mukaisesti. Nyt natsasi.
Se taisi onnistua sittenkin.
Puhalsin pitkään kun ilta loppui. Kaikesta huolimatta tai sen takia, investointi ja kamppis toivat meille piristysruiskeen, ja vahvisti uskoamme että lisäsi energiaa. ”Kyllä tämä tästä jotenkin…” viesti muuttui ”Mehän hoidetaan tää homma” tyyliseksi tekemiseksi. Uskon illan ja kamppiksen merkinneen meille järjestäjille paljon, olimme puuhanneet yhteen hiileen ja oppineet toisistamme uutta. Tätä suunnitelma ei osanut ottaa huomioon.
Epilogi: Vuosia myöhemmin tapasin illassa olleen yritysjohdon kouluttajan, hän kertoi koulutuksissaan käyttäneensä kutsuboksiamme loistavana esimerkkinä hyvin suunnitellusta ja erilaisesta kampanjasta.
Harri Nieminen
Kirjoittaja on kokenut B-2-B ammattilainen, joka on suuntautumassa myynnin ja markkinoinnin erityistehtäviin mm. hanuristin herättelijänä, sparraajana (ilman hanskoja) ja höpöttelijänä sekä hyvien ja huonojen suunnitelmien tekijänä.
Harri Nieminen 