
Lähdin aluevaaliehdokkaaksi lähinnä tyttäreni innoittamana. Rosa tarvitsee erityistä tukea. Olen aika ajoin törmännyt tilanteisiin, joissa mietin mitä Rosalle tapahtuisi, jos minua tai vaimoani ei olisi? Kuka loppujen lopuksi Rosan oikeuksia puolustaisi? Onneksi hänellä on sisaruksia ja mahtavia perhetuttuja. Rosa on hyvässä ryhmäkodissa, jossa on avoin ja keskusteleva ilmapiiri. Jatkuvat kilpailutukset tuovat kuitenkin epävarmuutta huomisesta niin työntekijöille kuin omaisille ja asukkaille.
Vanha äitini tarvitsee apua, hänellä on auttamaan kerkeäviä ja pystyviä sukulaisia ympärillään. Onneksi. Entä jos ei olisi? Kodinhoitoapua saa, mutta henkilöstön pulan ja työolosuhteiden vuoksi tilanne on haasteellinen. Onko esim. muistisairaan paikka kotona? Muistisairaan joka harhailee, kaatuilee, ei muista syödä, juoda, ei tiedä aina missä on? Vanhukset ovat yksinäisiä ja kaipaavat seuraa, ainainen neljän seinän sisällä yksin oleilu masentaa ketä vain.
Mielenterveys asiat ovat tulleet tutuiksi ja tilanteet, joissa apua ei löydä eikä sitä saa. Onneksi on perhe tukemassa. Entä jos ei olisi? Kouluissa tarvitaan psykologeja ja ammattiapua varhaisessa vaiheessa. Lastensuojelun tilanne on erittäin huolestuttava.
Lapsemme, joita on 6, ovat kovia harrastamaan. Jalkapalloa, tanssimista, salibandyä, yleisurheilua, kerhotoimintaa, matkailua, fitnessiä you name it. Harrastaminen ei ole ollut ilmaista, jostain ne eurot löytyivät sekä aika ja sitoutuminen. Entä jos perheellä ei ole rahaa tai jostain syystä voimia tai tahtoa tukea nuorten harrastuksia?
Mitä olen sanomassa?
Nostin edellä esiin vammaiset, vanhukset, lapset ja nuoret sekä mielenterveyden. Oikeastaan näitä kaikkia ryhmiä kuvaa se, että he eivät itse pysty ajamaan oikeuksiaan. He ovat enemmän tai vähemmän yhteiskunnan rakenteiden armoilla. He eivät mahda tilanteelleen mitään.
Yhdistävä tekijä on perhe ja koti. Kun perhe on terve, asiat hoituvat. Jos perheessä ei kaikki ole kohdallaan, ongelmat kasvavat jopa kroonistuvat.
Ennaltaehkäisyn suurin voima ja alkulähde on perhe. Kun tilanteet kärjistyvät patologisiksi, on se kaikilla mittareilla yhteiskunnalle raskasta sekä taloudellisesti että perheelle henkisesti.
Tahtomattakin esiin nousee ongelmia, asioita, jotka tarvitsevat parannusta. Valtava joukko hoiva-alan ihmisiä tekee pyyteetöntä, hyvää ja laadukasta työtä. Hyviä käytänteitä löytyy.
Valtuuston yksi iso tehtävä on vaikuttaa asenteisiin, ensin omiin. Kannustava ja turvallinen ilmapiiri, äänen sävy ei tule itsestään, tarvitaan ajatusten suuntaamista ongelmista mahdollisuuksiin ja ratkaisuihin.
Jätä kommentti Harri Nieminen Peruuta vastaus